Tavoitteet vuodelle 2016

Huti
- Agissa 2-luokkaan, josta nolla tai pari
- BH
- Toko ALO1
- Tottiksessa noutojen treenaaminen
- Edellisvuoteen verrattuna paljon enemmän jälkiä sekä esineruutua

Rippu
- Paljon hyvän mielen agilitytreenejä
- Metsäjälkiä ja esineruutuja mahdollisimman paljon sulan kauden aikana
- Vaivatonta elämää eli saadaan mm. virtsankarkailu kuriin

Hutin kontolla on siis kisatavoitteet ja nuo on kaikin puolin realistiset. Työ, joka on ilta- ja viikonloppupainotteista, tulee varmasti haittamaan harrastuksia ja tavoitteena on ensisijaisesti päästä kisaamaan agilityssa mahdollisimman paljon. Tokon alimmassa luokassa ja bh-kokeessa ei suurempia treenattavia osuuksia ole vaan koira kyllä hallitsee molemmat aika hyvin. Käyttäytymiskokeessa olevaa pitkää paikkamakuuta Huti ei kyllä ole tehnyt, mutta en usko sen olevan ongelma, jahka vain pääsisi sen muutaman kerran tekemään. Bh-kokeessa eniten jännittää itseäni koiran jättäminen kaupan eteen. Ja sekin sen takia, kun tuo urvelo vikisee minun perään ja haluaisin sen siltä pois! Olen vähän sen tyyppinen ihminen, että kaikki pitäisi olla just eikä melkein ennen kuin lähdetään edes miettimään mitään kisoja, mutta ehkä voisin opetella siihen ajatukseen, että ei ole niin vakavaa vaikkei aina onnistuisikaan niin täydellisesti..

Molemmat koirat pääsevät treenaamaan yleensä samaan aikaan, joten vaikka asetankin Hutille kisatavoitteita, ei se tarkoita etteikö Rippu saisi tehdä enää mitään vaan päinvastoin. Minun sydän ei anna periksi jättää toista koiraa kotiin, jos olen esimerkiksi menossa tekemään jälkeä. Eli mitä enemmän tavoittelen Hutin kanssa niin sitä varmemmin Rippu pääsee myös treenaamaan. Ja hei, vanhemmalla koiralla voi testata aina ensin ideoitaan ennen kuin lähtee niitä toteuttamaan "varsinaiseen" kisakoiraan!

Pomppaviikot

Pompat ovat olleet pelastus viime aikoina. Mittarilukemat ovat pyörineet päivästä toiseen -30 asteen tuntumassa, joten emäntä on jatkanut pukemista koirien päälle, kun itselleen ei ole enää saanut survottua mitään.. Olen kyllä pakkasten aikaan laittanut koiralle herkemmin myös remmilenkille manttelit päälle, koska silloin ei koirat voi säädellä omaa vauhtiaan sekä ennen ja jälkeen treenien. Ja hyvin kulkee!

Ripun lääkäripäivä

Käytiin eilen Ripun kanssa eläinlääkärissä, jonne oltiin kerrytetty ihan suhteellisen hyvä "vikalista". Piti näyttää silmiä, lohjennutta hammasta, kirputettuja niveliä ja keskustella virtsankarkailusta. Onneksi Rippu on tutkimustilanteessa mitä herttaisin koira niin kivutta selvittiin tästäkin reissusta! Herra Eläinlääkäri kysyi alussa, että onko se kiltti ja lopussa totesi, että "no kyllähän se kiltti tosiaan on!". 

Ripullahan on todettu silmissä plasmooma vajaa kaksi vuotta sitten, johon lääkityksenä on käytetty Optimmune-silmävoidetta. Silmät ei kutia, mutta vilkkuluomet ovat silti todella punaiset. Eläinlääkäri otti kuvia silmistä ja laittaa ne eteenpäin silmälääkärille, jonka jälkeen keskustellaan, että kokeillaanko koiralle toista lääkettä. Silmät eivät ole vaivanneet mitenkään näkyvästi Rippua, ne ei kutia tai näytä aristavan sen suuremmin.

Rippu on leikattu reilu kaksi (Vai kolme? Apua!!) vuotta sitten ja suhteellisen nopeasti leikkauksen jälkeen rupesi tulemaan virtsankarkailua. Viime kuukausien aikana sitä on ilmennyt yhä useammin, lähes jokaisena päivänä. Meillä koirat saa oleskella niin sohvalla kuin sängyssäkin, joten on välillä saanut hengitellä syvään, kun monena iltana peräkkäin on huomannut isoja pissiläikkiä lakanoissa. Päätettiin siis lähtä kokeilemaan Propalin-lääkettä tähän vaivaan, ihan helpottaakseen jokaista osapuolta. Katsotaan, saadaanko tästä ratkaisu ongelmaan ja, mikä määrä lääkettä riittää pitämään karkailun kurissa!

Näiden lisäksi oli tosiaan suussa lohjennut yksi etuhammas, joka pitää käydä poistattamassa. Pyysin eläinlääkäriä tutkimaan Ripun etujalat myös pintapuolisesti, että tuntuuko siellä mitään erilaista. Se on kirputtanut nivelkohtiaan (ranne sekä osaa varpaista) jo tovin enkä keksi minkä takia! Rippu on ollut raakaruokinnalla pitemmän aikaa, joten en usko, että mikään allergiakaan sille olisi puhjennut. Toki sehän voisi olla allerginen jonkun eläimen lihalle.. Se ei kipuile niitä mitenkään, ei ole kertaakaan vältellyt hyppimistä tai ontunut/kipuillut niitä muuten. Myöskään eläinlääkärin vääntämisiin se ei reagoinut millään tavalla. Tarkoitus oli kuitenkin, hampaan poiston yhteydessä, kuvauttaa etujalat ihan oman mielenrauhan takia.

Kuten sanoin, pieni Rippu oli mitä reippain potilas! Täytyy kyllä myös kehua Kajaanin kunnallisen eläinlääkäreitä, molemmat heistä käsittelevät koiria nätisti sekä kuuntelevat omistajaa ja seuraavat koiraa. Ensimmäisellä kerralla minun oli annettava ihan suora face-to-face palaute eläinlääkärille, kun asiakaspalvelu ja koiran käsittely oli ihan superhyvää! Se kun ei valitettavasti ole itsestäänselvyys..

Lomalta paluu

Eli Huti takaisin ohjattujen agitreenien pariin! Tällä viikolla treeni ei sujunut yhtään niin kuin olisin toivonut. En kerennyt mihinkään mukaan, asetuin koiran linjalle, jäädyin ja unohdin, mitä olin tekemässä. Huti oli aika kipakkana, kun meni pari viikkoa pakkasten ja muiden asioiden vuoksi, ettei hallille päästy edes itsenäisesti treenaamaan. Oli kuitenkin ihan mukavan kuuliainen, ääntä riitti kylläkin huomattavasti enemmän.. Treenin jälkeen olin tyytyväinen koiraan, mutta en itseeni. En saanut otetta tuosta radasta ja oma liikkuminen oli heikkoa.

Ensimmäisenä Huti pöksyt jalassa.

Käytiin sitten eilen tekemässä omatoimitreenit ja haastoin itseni uudelleen tuolle radalle, koska hieman jäi jotain hampaan koloon. Kepo tuli mukaan, joten sain matskua katsottavaksi. Ei kyllä mennyt yhtään sen paremmin kuin ohjatuissa treeneissäkään.. Syystä X en etene normaaliin tapaan vaan jumitan ihan oudoissa paikoissa vaikka tuo pätkä oikeasti on helppo. Mutta jos heti alussa on myöhässä persjätössä niin voiko olettaakaan, että loppupätkä kovin häävisti menee.

Esimerkiksi putkesta tullessa 7. esteelle eli hypylle, oli tarkoitus tehdä jaakotus, mutta seriously - miten sinne kerkeää tuon junnun kanssa?! Loppujen lopuksi menin sen kohdan pelkällä takaaleikkauksella, koska muuhun en taipunut ja sitten koko rata olikin yhtä takaaleikkausta.. No, Hutin kanssa sekin on oikeastaan ihan ok, koska se kääntyy suhteellisen hyvin. Ja hei, yhdessä vaiheessa mä pystyin vain olemaan lähestulkoon paikoillani! Ripulle jatkuva takaaleikkaaminen ei sovi, kuten videosta huomaa, sen vauhti ei ole kehuttava ja se ei käänny niin sulavasti. Ripun kohdalla kerkeisin paremmin myös muihin ohjauskuvioihin, mutta taas syystä X menin sitten samalla linjalla kuin Hutin kanssa.. Toisaalta, Rippu vaan humputtelee, joten sinänsä tällä ei ole merkitystä.

Ohjatun treenin poiminnat
- Hieno viskikäännös vaikkei olla montaa kertaa treenattukaan
- Ei ongelmia puomin ylösmenossa (tosin tämä saattoi johtua siitä, kun koira ei kerennyt lataamaan vauhtia ennen puomia..)
- Puomi ehkä hippasen nopeampi edelliskertaan verrattuna
- Kepit hidastuneet??
- Vaikkei treenissä tullut älyttömiä onnistumisen tunteita niin otin sen vastaan kuin aikuinen ihminen! Hyvä minä, oon kehittynyt henkisesti edes hieman enkä suoraan masennu, jos ei treeni luista!

Uudella tarmolla kohti ensi viikon treenejä!

Malinoistyttärien leikkikerho

Agilitykatsaus

Aloitettiin Hutin kanssa agility toukokuussa 2014 alkeiskurssilla, josta jatkettiin ohjattuihin viikkotreeneihin. Tällä hetkellä ollaan agia harrastettu noin kahdeksan kuukautta ja koira on siinä kunnossa, että pystytään lähtemään jo kisaamaan heti kunhan kisaikä täyttyy eli kuukauden kuluttua. Tällä hetkellä esteosaaminen on hyvällä tasolla, voisi olla parempaa, mutta sellaisella tasolla, että nollatulokset ykkösluokasta ovat täysin saavutettavissa. 

Hirveästi meillä ei materiaalia ole treeneistä, mutta tässä 1,5 viikon takainen pieni video, jossa esiintyy ensin Rippu ja noin minuutin kohdalla koiraksi vaihtuu Huti. 

Kyseisissä treeneissä käytiin tekemässä Hutin joululoman aikaisia läksyjä, joita oli mm. puomi-putki-erottelu. Videosta näkyy vielä puomin tahmeus eli siihen tarvitaan vielä varmuutta sekä vauhtia. Välillä ollaan myös kompuroitu ylösmenokontaktin kohdalla, kun ne tassut ei vain meinaa osua siihen. Tätä ollaan treenattu pienellä vauhdilla sekä jarruttamalla koiraa ennen puomia. Molemmat toki auttaa, mutta toisaalta jarruttaminen ei kannata, koska kuitenkin halutaan koiran menevän kovaa eikä hidastavan vauhtiaan puomille tultaessa. Meidän kouluttajalta sain neuvoksi laittaa ylösmenolle jonkin esteen, kuten esimerkiksi muurin palikan tms, jonka takia koiran täytyy muutta rytmitystään ja tassun on osuttava kontaktipinnalle. Tämä toimi aiemmin, mutta kun käytiin keskenään treenaamassa niin koira ei kyllä muuttanut rytmitystään yhtään vaan hyppeli innoissaan kontaktipinnan ja ylösmenolla olevan esteen yli. Meidän piti palata tällä viikolla agilityn pariin, mutta kovien pakkasten takia treenit peruuntuivat. Toivottavasti siis ensi viikolla päästään treenaamaan ja katsomaan, että mihin ilmansuuntaan jalat nyt vuorostaan menevät. 

Kaiken kaikkiaan tykkään Hutin tekemisestä ihan älyttömästi! Se on nopea ja ketterä koira, joka kuuntelee todella hyvin huimasta päästä huolimatta. Se kestää toistoja ja virheitä, joten aika ihanteellinen koira tällaiselle tolvanalle, joka esimerkiksi yhdessä treenissä treenasi helikopteria sen kymmenen kertaa kiroilun ja turhautumisen saattelemana, kun ei vaan omat kädet ja jalat toiminut. Kyllähän se kentällä huutaa, että "eikö akka jo mennä!!", mutta se on minulle ihan ok. Ainakin vielä..

Rippu on päässyt aina samalla hallille harjoittelemaan mielentilaa. Suurin ongelma meillä on se, että Rippu ei kestä virheitä eli virheen sattuessa ja sitä korjatessa, sillä menee homma yli ja paketti hajoaa. Ollaan otettu askeleita eteenpäin, mutta myös taaksepäin. Rippukin menee osittain hieman tahmeesti, mutta en uskalla lähteä vedättämään sitä, koska yritän välttää isoja virheitä ja saada onnistuneita treenejä, jotka voidaan mennä läpi hyvällä fiiliksellä. Tällä hetkellä tehdään siis helppoja hommia hallilla, jotta saadaan vähän itseluottamusta meidän yhteistyöhön.

Tällä hetkellä siis odotellaan, että Huti saavuttaisi sen kisaiän ja kisakalenteria on alustavasti jo suunniteltu! Heti ensi kuussa olisi kisat Iisalmessa, mutta tällä hetkellä tämä pikkunarttu pihtaa niitä juoksujaan, jotka on viimeisen kahden viikon aikana olleet hetkenä minä hyvänsä-tilassa. En edes halua mainita meidän tuurista.. :) Uusia kisoja kyllä tulee, nyt olisi vaan ihan mieletön into päästä kokemaan kisafiilis junnun kanssa! 

Ylimääräisellä ajalla..

..  saadaan aikaan tämä. Blogi, joka kertoo kahden koiran elämästä sekä omistajan ajatuksista noin yleensäkin, liittyen luonnollisesti koiriin. Tarkoituksena luoda paikka, johon voi huoletta ladata kymmenittäin kuvia koirista sekä kirjoittaa treenimietteitä ylös. Oma, pieni koiranurkkaukseni.

Pidemmittä puheitta, tervetuloa mukaan!