maanantai 6. helmikuuta 2017

Katse eteenpäin


Oho. Kuukaudet meni vain ja uusi vuosi on jo hyvässä vauhdissa. Loppuvuosi oli tapahtumarikas, mies palasi ulkomailta, tehtiin reissu ja muutettiin uudelle paikkakunnalle. Nyt on päästy rauhoittumaan ja menemään kohti uutta. Mutta ennen sitä uutta, käydään nyt vähän läpi vielä viime vuotta..

Viime vuosi oli tuloksellisesti huono. Hutin kanssa tehtiin toukokuussa BH ja kisattiin agilityssa, josta irtosi 2 x luva. Tavoitteena oli päästä sinne 2-luokkaan, mutta ehkä tänä vuonna.. Huti on mieletön koira, jonka kanssa on ihana harrastaa. Kisoissa ongelmaksi on muodostunut viretila, jolloin ne treeneissä niin kauniit kontaktit eivät olekaan niin kauniita. Se aiheuttaa välillä harmaita hiuksia, sillä on turhauttavaa treenata ja kisata, koska treeneissä en saa koiraa tekemään virheitä hetsauksesta yms. huolimatta. Toisaalta, meillä on kyllä kisoissa aina kivaa ja kuten sanoin, Hutin kanssa on ihana harrastaa. Ehkä se vire tasoittuu, kun saadaan vaan yhteinen rytmi päälle. Ja en tietysti voi syyttää tuloksista vain Hutia, sillä on siellä jokunen rata mennyt hitaan ohjaajan piikkiin..

Tokokin meidän piti startata, olin syksylle bongannut yhden kisan ja töiden puolesta saanut siihen vapaan.. Kunnes sitten tajusin, että kyseessä oli hallikisa ja Huti oli siihen mennessä treenannut tokoa kerran hallissa. Koin, että se ei olisi reilua koiralle eikä minun hermorakenteelle, kun Huti on tehnyt halleissa aktiivisesti agilitya. Niin minä sitten jänistin! Kato, kun eihän tässä kiire..



Ja sitten tämä toinen tapaus.. Voi Rippu. Treenattiin kesällä agilitya, kunnes rupesin huomaamaan, että se hyppää vähän huonosti. Hierottiin, ja olihan se pahasti jumissa. Hieronnoista huolimatta hyppy oli huonoa ja syksyllä huomasin, miten jopa autoon meneminen ei ollut sulavaa. Treenit lopetettiin ja koiran elämää kevennettiin, omaan silmään parannusta tapahtui. Loppuvuodesta Rippu alkoi ontumaan toista etujalkaansa eikä se viikon levon jälkeen mennyt pois, joten vietiin koira taas kuvauksiin. Etuosa edelleen kunnossa, kyse vain revähdyksestä. Valitettavasti eläinlääkäri löysi sivulöytönä spondyloosin niska- ja lannerangasta. Osasin epäillä jo spondaria, koska viime vuoden aikana koiran liikkuminen meni selvästi jäykemmäksi ja hieronnoissa se oli aina tosi jumissa vaikka hierontaväli olisi ollut lyhyt. Agility Ripun osalta siis jäi, mutta onneksi sulanmaan aikaan voidaan tehdä jälkiä edelleen. 


No, mitäs me tänä vuonna? Ripulle toivon vain vaivatonta elämää eli ts. se pystyy juoksemaan ja liikkumaan lenkeillä ihan normaalisti, ilman kipuja. Niin kauan kuin se ei kipeydy vapaana juoksemisesta, meillä ei ole mitään hätää!

Hutille kait pitäisi jonkinlaisia tavoitteita asetella.. Kävin viikonloppuna kurkkaamassa, että mitäs niissä tokokokeissa tapahtuu (ettei tarvisi mennä niin pelokkaana kokeeseen kuin viime keväänä BH:seen...), että jos sillä saralla aktivoituisi. Mennään nyt helpomman kautta ja tehdään Hutille jonkinlainen lista siitä, mitä kuluvalta vuodelta voisi toivoa!

HUTI
- Toko: ainakin ALO1, jos kiinnostusta olisi niin ihan TK1 ohjaajan jännityksen poistamisen takia? Miksei myös AVO1, sillä ne liikkeet on kuitenkin meillä jo aikalailla hanskassa..
- Agility: 2-luokkaan. Nyt sieltä olisi kiva saada ainakin pari nollaa, mutta viime vuodesta oppineena en toivo liikoja. Aktiivinen yrityskin on eteenpäin! :D
- PK: Tottis kisakuntoon. Jälkiä, jälkiä, jälkiä.. Tasaisempaa suoritusta hakemaan metsästä. Katsotaan startataanko ikinä jäljellä, mutta treenataan nyt edes!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti