Hihnan toisesta päästä löytyy 23-vuotias kajaanilainen, joka on pienestä asti kasvanut koirien kanssa ja niiden kanssa on päättänyt jatkaa kasvamistaan hamaan tulevaisuuteen asti.
Syntyessäni meillä oli tiibetinspanieleita, joita lenkkeilytin niin paljon kuin ne kehtasivat kävellä. Tipsujen kanssa harrastin pihalla piiloon juoksemista, niin että minulla oli makkaraa kädessä ja ne sen perässä juoksivat. Olihan sitä siinäkin lapselle ja koirille! Minun kolkutellessa murrosiän kynnystä, meille tuli ensimmäinen jämtlanninpystykorva, jonka myötä pakka sekoittui viimeistään. Siinä hommattiin metsästyskorttia ja käytiin isän mukana hirvimetsällä, opetettiin tottelevaisuusliikkeitä yhdessä nuoren ja villin uroksen kanssa sekä lenkkeiltiin päivästä toiseen. Hieman myöhemmin tuli taloon toinen jämtlanninpystykorva, joten teinityttö tiesi jo silloin, miten vapaa-aikansa kuluttaa. Muutettuani pois kotoa, oli aika toteuttaa haave - oma malinois. Ja nyt ollaan tässä, ainakin osan päivistä onnellisena kahden malinoisin omistajana!
Joulukuussa 2015 valmistuin restonomiksi ja tällä hetkellä haaveillaan ja pohditaan, että mitä sitä sitten keksisi. Pohtiessani tätä asiaa, kulutan samalla aikaa kaupan kassatätinä, jottei elämä pyörisi ihan täysin koirien ympärillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti